Hednar

Huomasin jossakin vaiheessa Pullip Suomen kesäkuvaushaasteen loppupuolella, etten ollut juurikaan kuvannut Hednaria kuluneena kesänä. Vahingonkorvaukseksi kuljettelin sitä myöhemmin syksyllä jonkin aikaa mukanani mutta kuvat jäivät syystä tai toisesta julkaisematta.
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kelit olivat tuolloin ihanat. Mietin nyt marraskuun räntäsadetta katsellessani, miten kehtasin valittaa tuolloin vain siksi, että kuviin tuli hiukkasen jyrkkiä varjoja...

 Ketunleipäpelto hakkuuaukealla.

Peilityyntä.

En tiedä tekeekö hyvää vai pahaa katsella edellisen vuodenajan hienoimpien kelien kuvia nyt, kun jopa kaltaiseni syksyä rakastava henkilökin on kyllästynyt märkään ja pimeään.

Rentoutumishetki luonnon helmassa.

Luonto ui liiveihin. "Nadja siirrytkö kauemmas..."

Ai mää vai?

Bloggeri on taas muutellut juttuja lupaa kysymättä ja taannoinen fonttikoon pienenemisongelma on palannut. Toivotaan että julkaisuversiossa ei ole mitään ikäviä yllätyksiä.

Keräilyleluja lähikaupassa

Instagramin ja parin nukkefoorumin lukijat kuulivatkin jo loppusyksystä kun äimistelin tuttuun halpakauppaan ilmestyneitä keräilyleluja. Jyskän Varastomyymälä josta tapaan lämmityspellettimme ostaa on yllättänyt aarteillaan ennenkin, mutta nyt yllätys oli iso.

Siellä oli hyvä kattaus aikuisten keräilyleluja. Pääosin länsimaisia fandomeita, mutta mukaan mahtui myös japanilisesta fanikulttuurista tunnetuimpia hahmoja. Tämä oli tietysti itselleni hieno asia sillä mitään pakkohankittavaa en löytänyt.

Minulle jäi epäselväksi oliko kyseessä Varastomyymälän sisällä ollut Head Hunterin myyntipiste vai olivatko tavarat vain hankittu heidän kauttaan? Head Hunter on kotimainen populaarikulttuurin fanitavaraa myyvä liike jonka kotisivut ovat epäselvimmät pitkään aikaan tapaamani.

Hänelle jolla on jo kaikkea. Luonnollisen kokoinen kuolaavan zombien rintakuva. Kukapa ei tällaista tahtoisi yöpöydälleen...

Predator-lounasrasia nyt ainakin on pakko saada!

Tai keikkuvalla jättipäällä varustettu Doctor Who. Länsisarjojen hahmot ovat minulle ihan luvattoman vieraita. Onneksi paketissa aina lukee isolla kenestä on kyse.

No tämän minä tunnistin. Puhuva Klonkkufiguuri.

James Bond ja pimu. Mikähän elokuva lienee kyseessä? Koska viimeksi Bondilla on ollut tummat hiukset? Pierce Brosnan?

Aitoa kasariakin löytyi! Pakettien kunnosta näki että varastojen ja poistomyymälöiden hyllyissä on vietetty vuosikymmen ja toinenkin.

Mulder! Ysäri oli jo hyvinkin edustettuna.

Osa tavarasta oli ihan aitoja mikäili minun osaamiseni riitti asian päättelyyn.

Osa ei ehkä ollut... En saata uskoa että alkuaikoinaankaan GSC olisi tehnyt NÄIN heikkoa jälkeä. Korjatkaa viisaammat jos olen väärässä.

Hinnat oli laitettu sellaisiksi ettei kukaan vahingossakaan erehtyisi luulemaan paikkaa lastenosastoksi. Kaiketi luotetaan siihen että aikuisilla on varaa satsata leluihinsa. Osa harvinaisuuksista ja menneiden fandomien leluista pystyi kyllä perustelemaan hintansa mutta ei ihan kaikki. Mutta ei tässä vielä kipurajalla olla. Jos olisin löytänyt jotain mitä olisin halunnut, olisin kyllä voinut harkita hankkimista ihan jo siitä ilosta että säästyisin postikuluilta.

Olen hirveän hyvilläni että tällaiset karvalakkikansan kaupoiksi profiloituneetkin yritykset ymmärtävät mistä kana pissii. Leluja ja fanitavaraa keräilevät aikuinen ei enää ole mikään omituinen ilmiö. Ei edes harvinaisuus. Mitä enemmän niitä saadaan tarjolle, sitä pienemmäksi tabu kutistuu ja aikanaan katoaa olemattomiin.
Sitä odotellessa.

Pikavisiitti Tallinnaan

Pääsin syyslomalla nopealle pikaretkelle Tallinnaan. Koska lähtö tapahtui nopealla päätöksellä ja matkustimme "tyhjin käsin", en ottanut kameraakaan mukaan. Ajattelin samalla kokeilla, pärjäisikö syksymmällä retkeilemässä pelkän puhelimen kameralla.

Eihän kuvista kummoisia niukassa valossa tullut. Mutta pidin kovasti siitä miten huoletonta pienen nuken ja puhelimen kanssa touhuaminen oli.
Leikkasimme muuten Koronin kanssa molemmat polkkatukan reissun kunniaksi. Olin helpottunut kun pääsin eroon Koronin hankalan raskaista ja epämuotoisista lampaanlapasaparoista. näin on paljon parempi!

Vanhan kaupungin porteilla. Syksy oli hyvää aikaa matkustaa. Turisteja oli vähän ja tilaa katsella vapaasti paljon. Kylmä ja tuulinenhan satamakaupunki syksyllä on, siitä ei pääse mihinkään.

Kuvassa vasemmalla näkyy kaupunginmuurin suurin torni, Paksu Margareetta jonka sisään on avattu sangen uusi merimuseo.

Museo on pieni mutta hyvä. Esineistö on kattavaa, esillepano on tunnelmallinen ja vanhan puolustustornin muoto ja arkkitehtuuri tuovat ihan oman säväyksensä.

Tuhannet vuoden elämää meren äärellä, siitä eläen ja sillä kulkien. Silti Viron merenkulusta muistetaan tasan yksi. Suuronnettomuuksista Estonia lienee itselleni se ykkönen. Samoin monelle muulle. Merimuseossa Estonialla ei ole revitelty mutta on sille varattu sille kuuluva paikka.

Vanhaa arkkitehtuuria ja upouusia autoja. Vaikka Vanha Kaupunki säilyy, katoaa todellinen vanha Tallinna vauhdilla.Sisäpihojen neuvostoaikaisia tiilimurjuja löytyy vielä ihan Virukeskuksen takapihaltakin, mutta tuskin enää kauan. Veikkaan että sadan vuoden kuluttua niiden hävittämistä itketään.

Tallinnassa ei ole keskustassa betoniporsaita, siellä on kyyhkysiä. Nokkivia ja poseeraavia. Herttaista.

Kukkatorilla alkoi kaduttaa ettemme olleet liikkeellä autolla.Niin kauniita ja niin mielettömän edullisia! Nuo vihertävät pömpylät varren nokassa kuvan keskellä ovat suojapussiin pakattuja pioneita! Lokakuussa!

Nautin kovasti päästessäni kiertelemään kaupunkeja turistikauden ulkopuolella. Jäätävä keli ja kova tuuli kuitenkin rajoittivat haluja kierrellä puistoja ja puutarhoja.

 Sillä tätä varten sinne oikeasti lähdettiin. Ostamaan Ever After High-nukkeja! Tarkoitus oli myös katsastaa Monster Highit ja muu lelutarjonta.

Valitettavasti tällä kertaa retki jäi ydinkeskustassa palloiluksi ja suurin osa kaupoista joissa olin ajatellut käydä olivat ostoskeskuksissa keskustan ulkopuolella. No, seuraavalla kerralla sitten.

Ever After Highit olivat pieni pettymys. Ydinkeskustan tavarataloissa hinnat eivät olleet kovin edullisia ja niistä hahmoista joita olin miettinyt, tarjolla oli pääasiassa kalliita spesiaalimalleja. Epic Winter-sarjaa oli tarjolla paljon ja sen sarjan nukeista varmaan kaikilla on sääriin valetut talvisukkahousut ja sen vuoksi värilliset jalat. Koska kotona odotti päätä EAH-customia varten vartalo, päädyin katselemaan edullisempia perusmallisia nukkeja joilla on simppelimmät varusteet.

Olimme Kaubamajan tavaratalon koko kerroksen kokoisella leluosastolla ja olin juuri manannut, miten huono nukkevalikoima siellä oli, kun paikalle tuli pari myyjää laatikon kanssa ja alkoi täyttää hyllyyn näitä. Heitä hiukan nauratti kun minä hihkuin vieressä. Olen halunnut Isi Downdancerin jo kauan.

Muutoin leluvalikoimassa ei ollut mitään pakkohankintoja. Sen sijaan yhdessä lastenvaateliikkeessä oli muutama todella erikoista sarjaa oleva Monster High. Minulle tuntematon versio Jane Boolittlestä, joku kissakaksosten versio ja mikähän muu vielä? Olin jo aikeissa ostaa kun myyjättären ikävä asenne sai minut poistumaan paikalta. Jälkikäteen harmitti. Maassa pitäisi olla maan tavalla ja ymmärtää sikäläinen nyrpeys suomalaisia kohtaan. Nuo olivat vielä hyvään hintaan. Olin vaan siinä vaiheessa niin fiiliksissä Isistä etten osannut toimia järkevästi.

Sataman edustalla seisoo hienoin paikka ikinä. Moni sen ohi kävelee mutta valitettavan harva sen laelle kiipeää. Linnahall on huikea neuvostojäänne vuoden 1980 Moskovan olympialaisten ajalta jolloin purjehdusluokat käytiin Tallinnan edustalla. Varsinainen kisakeskus oli Piritan satamassa joten Linnahall rakennettiin toimittajien ja sponsorien edustajien kestitykseen.

Kyseessä on käsittämättömän rumankaunis sementtipytinki, suuri kuin mikä jonka yli kulkee kaksi leveätä portaikkoa. Sisällä on tuhansia ihmisiä vetävä konserttisali, jäähalli ja mitähän ihmettä. Rakennus on graffitien täyttämä ja osin luhistunut.

Linnahallin katolta aukeaa huikea näköala niin merelle kuin keskustaa kohtikin. Paikka on skeittareiden, katumuotibloggaajien ja muun katu-uskottavaa miljöötä etsivien suosiossa. Suomalaisista Kristina Cruisesilla matkustavat tuntevat paikan. Heidän terminaalinsa on kuvassa vasemmalla.

Linnahall on Tallinnalaisille ikävä ja näkyvä muisto neuvostoajoista ja sen on annettu rapistua rauhassa. Nykyään sitä yritetään saada suojelluksi sillä vastaavia ei juuri näy eikä niitä enää taatusti missään tehdäkään. Rakennus on kuitenkin jo lähtöjään kelvottomasti tehty mikä edesauttaa rappeutumista ja vaikeuttaa mahdollista suojelua.
Toivon että Tallinnan nuorempi sukupolvi ottaa asiakseen uhkean pytingin suojelun. Itse olin siitä lumoutuneempi kuin mistään muusta tuolla näkemästäni. Toivon voivani matkustaa Tallinnaan tulevaisuudessa kirkkaampana päivänä ja isomman nuken kanssa. Tahdon kuvata Linnahallia vielä lisääkin ennenkuin se putoaa kasaan.

Ostoksia ei juuri kertynyt. Kaksi nukkea olin suunnitellut ja se piti kutinsa. Isi ja EAH Cupid. Ohuenohut täysvillalanka on venäläistä ja siitäkin jäi hiukan harmittamaan etten hankkinut useampaa kerää.
Etualalla on minikokoinen nahkakansiin sidottu kirja. Tähän liittyy hauska muisto. Joskus vuosia sitten yksi opettajistani toi koululleni Tallinnantuliaisina huikeita nahkatöitä. Niiden parkitseminen oli korkealaatuisinta ikinä ja käsittely muutoinkin todella taidokasta. Hiplasin niitä usein ihaillen. Olin ihan innoissani kun löysin tällä reissulla sattumalta Vanhasta Kaupungista joko saman tai samalla tyylillä nahkatöitä teekevän käsityöateljeen. Heppakirja oli pakko saada.

Virossa käsityöläiset ovat tietääkseni verovapaita tai hyvin keveällä verotuksella. Jopa erikoisimmilla käsityöaloilla voi elää ja moni meillä unohtunut perinnetekniikka voi siellä hyvin. Käsityöläisiä myös arvostetaan. Olen asiasta hiukan kateellinen...

Cupidini on Birthday Ball-sarjaa joka on tuollainen nuoremmille nukkeilijoille suunnattu. Nukeilla on simppelit vaatteet eikä liikaa irtoavia pikkuosia vaatteissaan. Olin hiukan harmissani etten löytänyt Cupidin kaveriksi tämän sarjan sinitukkaista Blondie Lockesia.

Nopeallakin visiitillä Tallinnaan näkyy ehtivän nähdä vaikka mitä. Minua jäi muutama paikka jossa emme ehtineet kydä harmittamaan siinä määrin, että seuraava reissu pitää varmaan jossakin vaiheessa toteuttaa. Viimeistään ensi kesänä.

BJDn hankkiminen yksityishenkilöltä

Olen kauan halunnut kirjoittaa hartsinuken hankkimisesta ja siihen liittyvistä sudenkuopista. Tänä syksynä aiheesta tuli ajankohtaisempi kuin milloinkaan, kun muutama surullinen tapaus puhututti nukkeharrastajia sosiaalisessa mediassa.

Tämä on tavoite. Iso laatikko joko kotiin kannettuna tai postista noudettuna. Mutta mikä tässä nyt sitten on vaikeata?
Jos hankimme nuken suoraan tehtaalta tai LUOTETTAVAN välittäjän kautta, mitään ikävää ei yleensä satu. Mutta kaikilla ei ole varaa uuteen hartsinukkeen. On myös niitä joiden mielestä käytetty nukke on ekonomisempi ratkaisu. Joitakin malleja ei ole edes mahdollisuus saada uutena, jolloin käytettynä hankkiminen on ainoa mahdollisuus sellaisen saamiseksi.

Jotta näkisitte kuinka raskaimman kautta minä aiheeseen olen tutkimustyötä tehdessäni paneutunut, minä ihan oikeasti ostin käytetyn nuken tämän postauksen sisältötyötä tehdessäni.
(Tai siis.... Ihan rehellisen todellisuuden nimissä kävi niin, että törmäsin asiaa tutkiessani sellaiseen kääk-tarjoukseen josta teitä tuonnempana varoittelen ja kävin haukkana kiinni tilaisuuteen. Mutta tällaisesta ostelusta lisää tuonnempana.)

Fairylandin nukkelaatikko on kaunis.

Vuosikaudet saattoi hartsinukkeja ostaa käytettynä yksityishenkilöiltä sangen huoleti. Sitten alkoi liikkua huhuja väärennöksistä. Useimmiten näistä kopioiduista nukeista käytetään nimitystä recast. Itse kuitenkin katson viisaammaksi käyttää rehellistä suomikäännöstä väärennös, sillä sellaisesta todellakin on kyse. Recast-sanaa kun välillä näkee käytettävän kuin kyseessä olisi tuotemerkki.

Recastnuket eli laittomat muottikopiot valmistetaan kirjaimellisesti tekemällä muotti alkuperäisestä nukesta ja ottamalla siitä lisävaluja. Eli toiminnalla ihan suoraan varastetaan nukketaiteilijan elannosta.
Isommatkin nukkefirmat ovat käsityöläisverstaita ja moni pienemmän mittakaavan taiteilija työskentelee ateljeessaan yksin. Heille jokainen valmistuva nukke on elinkeino. Lisäksi moni suhtautuu teoksiinsa hyvin henkilökohtaisesti ja valmistuviin nukkeihin on olemassa tunneside. Kopiointi ei vain vaaranna taiteilijan pärjäämistä, se myös loukkaa henkilökohtaisesti tekijää joka nuken on luonut. Muutamat nukketaiteilijat ovat jopa päätyneet lopettamaan toimintansa pelätessään kopiointia.

Väärennöksiin liittyy muitakin uhkia kuin konkurssiin ajautuva nukketaiteilija. Nuket valmistetaan kalliista ja terveydelle haitallisesta resiinihartsista ihan tietystä syystä. Resiinillä on sama salaperäinen ominaisuus kuin kalleimmilla posliinilajikkeilla. Niistä valmistetuissa esineissä on sisäistä hehkua jota halvemmilla materiaaleilla ei tavoiteta.
Koska hartsi ei ole mikään vitamiini parhaimmillaankaan, väärennösnukkeen liittyy myös terveysriski. Koska hinnasta ja laaduttomuudesta näkee heti etteivät ne aitoa hartsia ole, herää kysymys mitä materiaalia ne sitten ovat? Parhaimmillaan jotakin elintarvikemuovia, pahimmillaan jotakin vaarallista. Tapauksia joissa valukopionukke on aiheuttanut myrkytysoireita omistajalleen on maailmalta kuultu.

Kurjinta mitä väärennösnuken hankkijalle kuitenkin tapahtuu on maineen menetys. Vaikka kopio olisi ostettu tyhmyyden, ei piittaamattomuuden tai uhmaamisen halussa, sen omistaja saa saman leiman otsaansa. Väärennösnuken kuvia ei suostuta julkaisemaan millään asiallisella nukkefoorumilla eikä siitä voi hankkiutua oikein millään keinolla eroon.
Suuressa maailmassa on tavattu jopa sellaista, että väärennösnuken omistaja saa lisää nukkeja houkuteltuaan tuttaviaankin hankkimaan väärennöksen. Eli tehdään tutuista nukkeilijoista kanssarikollisia. Pahimmillaan aletaan ruokkia vastakkainsaettelua jossa rehelliset nuket ja "outlawnuket" harrastajineen olisivat vihollisia keskenään. Aitoja nukkeja harrastavien hyvin tyly ja agressiivinen suhtautuminen väärennösten omistajiin usein vielä ruokkii epäsopua. Katsotaan että henkilö jolla on epärehellinen nukke on itsekin sellainen. Tällainen on tietysti hyvin mustavalkoista ajattelua, mutta nukkejaan ja nukketaiteilijoita arvostavat harrastajat ovat usein varsin ehdottomia.

Koska nukkeharrastuksessa toimitaan hyvän maineen ja keskinäisen luottamuksen pelisäännöillä, ymmärtää harrastajien ankaran asennoitumisen. Epärehelliset harrastajat vaarantaisivat muidenkin harrastamisen.Nykyisenkaltainen nukkeharrastaminen toimii vain silloin, jos toisiin nukkeharrastajiin saattaa luottaa.

Koska väärennökseen liittyy aina riskejä ja tieto sen epärehellisyydestä, harva pystyy rennosti nauttimaan sellaisen omistamisesta. Eli niistä halutaan eroon. Mutta kukaan ei yleensä tahdo ostaa epärehellistä tuotetta. Mikä avuksi? Jep jep. Myydään aitona. Mielellään niin nuorelle tai vasta-aloittaneelle harrastajalle ettei tämä osaa tunnistaa vaaran merkkejä. Kokematonta ja hyvin nuorta on helppo höynäyttää ja antaa petoksen kiertää taas seuraavalle uhrilleen.

Kun tekee simppeleitä googlehakuja kuten BJDshop tai BJDdoll, saa monta kopiofirmaa halpoine hintoineen, nopean toimituksen lupauksineen ja epämääräisine alkuperäisfirmoilta kopioituine kuvineen. Kiinalaiset väärennösfirmat todella osaavat markkinointityönsä. Joskus herää ajatus että on helpompaa löytää väärennetty kuin aito nukke.
Somen puolella asia on vielä helpompi. Eihän kukaan valvo Instagramin, facebookin tai tori.fi.n kaltaisia sivustoja. Parhaimmillaan siellä voi esiintyä nimettömänä tai salanimellä. Myyjää jonka henkilöllisyyttäkään ei tiedä on vaikea saada vastuuseen yhtään mistään.
Ebaysta en tahtoisi edes puhua. Siellä on mahdollista jopa luoda pienen tuttavapiirin avulla täysin luotettava kuva itsestään myyjänä möi sitten mitä hyvänsä. Teoriassa kaupankäynnin pitäisi olla ostajalle turvallista mutta se on vain teoriassa.
Nämä kolme paikkaa eivät siis ole niitä joista hartsinukkea kannattaisi ostaa. Tai jos siihen aikoo ryhtyä, pitää tuntea ostettava tuote tai myyjä oikein hyvin. Olen itsekin ostanut Instagramista nukkeja, mutta aina myyjiltä jotka olen tuntenut hyvin jo ennakkoon. Käytännössä aloittelevalla harrastajalla ei tällaista nukkeystäväverkostoa ole käytössään, joten riski on moninkertainen. Eteenkään jos ei nukkeja ja nukkefirmojen kädenjälkeä vielä muutoinkaan tunne niin, että saattaisi pystyä tunnistamaan kuvasta väärennöstä.

Tarroja, omistajatodistus, huoltokirja, firman muiden tuotteiden mainoksia jne. Aidon nuken mukana tulee usein kaikenlaista sälää joiden avulla käytetyn nukein aitoutta todistetaan. On kuitenkin otettava huomioon etteivät kaikki firmat vieläkään anna esim. aitoustodistusta nuken mukana. Muutama vuosi sitten monikaan nukke ei tullut todistuksen kanssa. Paperitöiden puuttuminen ei tee nukesta väärennöstä.

Mitkä sitten ovat vaaran merkkejä? Hinta tietenkin on yksi tärkeä asia. Jos nukke on liian halpa ollakseen totta se myös sitä yleensä on. Hartsinuken ostajan pitäisi olla seurannut nukkejen hintoja ennen oman ostamista sen verran pitkään, että osaisi haarukoida mihin hintaväliin normaalit halutunkaltaiset nuket asettuvat. Hartsilasten suomenkielinen ja De of Angelsin englanninkielinen nukkefoorumi ovat parhaat paikat seurata hintoja. Molemmissa on tiukka tarkkailu eikä varsinkaan suomalaisfoorumilla ole taidettu edes yrittää koskaan myydä mitään epäilyttävää.
Huomattavaa kuitenkin on, että molemmilla foorumeilla edellytetään aktiivisuutta jotta oikeuden päästä myyntipuolelle saavuttaisi. Tämä on ihan foorumin turvallisuuden vuoksi ja juuri sitä luottamusta josta jo mainitsin. Henkilö joka on lukenut ja kirjoitellut foorumille jo hiukan pidempään ei enää ole ihan vieras. Hän on yksi meistä ja häneen voi kaupanteossa luottaa eri tavalla kuin ventovieraaseen.
Bonuksena kyllin pitkään foorumilla aikaa viettänyt henkilö on toivottavasti kerännyt sieltä tietoja, jotka auttavat häntä valitsemaan oikean nuken ja hoitamaan sitä oikein.

Hinta ei voi eikä saa olla syy hankkia laiton nukke. Tätä juttua kirjoittaessani Hartsilasten foorumilla oli kolmekin alle sadan euron AITOA nukkea ja jos hintahaarukan laittaisi 200 euroon, löytyisi jo useampi nukke. Upouusien nukkejenkaan hinnat eivät välttämättä ole juuri sen korkeampia, riippuen tietysti nuken koosta ja firmasta.

Koska BJD-nukkeja on valtava skaala eri näköisiä, kokoisia, muotoisia ja olemuksisia, hinta ei saa olla määräävänä tekijänä eteenkään silloin kun hankitaan sitä ensimmäistä nukkea. Nuken pitää olla ensisijaisesti sellainen mistä tykkää oikeasti ja mikä sopii mahdolliseen suunniteltuun hahmoon. Hätiköiden hankittu nukke ei ehkä olekaan mieleinen eikä siitä saa odotettua iloa. On viisaampaa säästää hiukan pidempään jotta saa sen nuken mistä ihan vakavissaan haaveilee sen sijaan että hankkisi vain jonkun mihin on varaa ja mikä on sopivasti tarjolla.

Kun omat mieltymykset alkavat selvitä, kannattaa kuten sanottua käyttää aikaa käytettyjen nukkejen hintatason seuraamiseen. Vahingoittuneita tai erityistä huoltoa vaativia, esimerkiksi pahasti kellastuneita nukkeja näkee välillä myynnissä halvalla. Tällaisen nuken hankkiminen sopii kuitenkin paremmin kokeneemmalle harrastajalle joka voi luottaa siihen että osaa tehdä tarvittavat huollot. Varsinkin jos nuken vika on lajia jonka tietää häiritsevän omaa silmää. Kaikkiahan ei esim. kellastuminen häiritse lainkaan ja tällaisen nuken voi saada varsin hyvään hintaan.
Kuriositeettina voin mainita kansainvälisillä foorumeilla tavattavan ilmiön jossa myydään jotakin ihanaa ja kallista nukkea murto-osalla normaaliin hintaan nähden, mutta ilmoituksessa painotetaan ettei myyjä postita Amerikan mantereen ulkopuolelle... Silloin voi vain pyyhkiä kyyneleet ja todeta että siellä joku tekee nyt hyvän löydön. Veljeni opiskellessa Usassa ostin My Little Ponyjä tällaisilta myyjiltä ja tein aivan huippuhienoja hankintoja. Mutta nyt kun siellä ei tuttuja asu, voi vaan huokailla raskaasti.

Joskus kohdalle sattuu niitä elämää suurempia tilaisuuksia. Silloin pitää olla tarkkana. Toimia pitää nopeasti jotta tilaisuus ei mene sivu suun, mutta hätiköimään ei saa ryhtyä. Tämän jutun myötä ensiesiintymisensä blogissa tekevä Fairylandin Minifee Sushu oli tällainen edullinen pikaostos. Nukke löytyi Hartsilasten foorumilta. Se oli jo vanhempi, myyjän mukaan hänellä viitisen vuotta laatikossa ilman ainuttakaan meikkiä maannut ja silloin aikoinaan hänelle suoraan firmalta saapunut. Millä siis varmistin etten osta väärennöstä hyvin suositusta nukkemallista kun myyjäkin oli ihan vieras?

Ensin tietysti tutkin myyntikuvat. Nukke oli oikean näköinen, kokoinen ja ikäisekseen oikean värinen. Myyjällä oli sillä foorumilla historiaa eli hän oli ns. todellinen henkilö ja mikä tärkeintä: saman nuken silloin vuonna 2011 postatut saapumiskuvat löytyivät yhä. Hänellä siis oli nukke ollut kaikki nämä vuodet kuten hän kertoikin. Hinnalle oli hyvänä perusteluna nuken ikä ja se, että myyjä toivoi varmasti nopeita kauppoja.

Kokemus on valttia myös nukkekaupoilla. Ei ole väärin pyytää joltakulta mielipidettä nukesta jonka suhteen on ehkä huolissaan. Kannattaa myös kysellä asioita jos tuntuu ettei myyjä kerro tarpeeksi. Esimerkiksi mistä nukke on aikoinaan hankittu ja kauanko se on omistajallaan ollut? Lisäkuvia voi ja kannattaa pyytää.
DoA.ssa tyypillinen tapa todistaa ettei ole olemattomia myyvä huijari on kuvata nukke jonkun lapun kanssa jossa on vaikka myyntiintulopäivämäärä ja myyjän nimimerkki. Siellä voi halutessaan pyytää myyjää valokuvaamaan nuken halutun tekstilapun kanssa, jos epäilee että myyjä myy tyhjää ilmaa eli ettei myyntikuvien nukkea ole olemassakaan, tai ettei myyjänä esiintyvä omista sitä.

Korkkarijalat, seksikkäät hartsikorkkarit ja vaihtokädet <3 Minun Sushuni myyjä oli maailman reiluin tyyppi ja ehdottoman rehellinen, kuten useimmat nukkemyyjät. Siksi onkin niin kurjaa ajatella että Suomen tähän asti puhtaaseen nukkekulttuuriin ujutettaisiin nukkeja, joiden alkuperästä ja turvallisuudesta ei voida olla varmoja.

On olemassa myös nukkeharrastajamaita joissa epärehellisyyteen ja väärennöksiin suhtaudutaan lepsummin. Usein moraalin höltyminen liittyy ylipäätään talousvaikeuksiin eikä asenne koske pelkästään nukkeja vaan elämää ja asioita ylipäätään. Suomessa ei kenelläkään pitäisi kuitenkaan olla taloudellista pakkoa turvautua rikollisuuteen. Olen itse todella pienituloinen ja olen siitä huolimatta saanut kerättyä melkoisen nukkekokoelman. Kyse on vain siitä miten valitsee. BJD-nuken ei kuuluisikaan olla juttu joka hankitaan siltä istumalta kun nukkeinspiraatio puhkeaa. Ajan jonka joutuu nukkea varten säästämään voi käyttää hyödykseen tietoa hankkien.

Miltä Peppi Pitkätossu näyttää teiniksi kasvettuaan? En mahda mitään ajatukselle että tuolla hemmotellun prinsessan kiharatukalla Minifeeni tarvitsisi myös keskisormea näyttävän käden. Sääli ettei Fairyland taida valmistaa sellaisia. Tykkään hurjasti tästä peruukista mutta luulen, että se ja hyrräsilmät eivät ehkä jää tälle nukelle.

Rahanmeno nuken suhteen ei lopu siihen että nukke saapuu. Tarvitaan silmät, kasvot, peruukki, vaatteita ja kenkiä. Nuken saa välillä hankittua fullsettinä, mutta ne ovat usein huomattavan kalliita ja harvoin juuri sitä mitä nukelleen tahtoo. Käytetyt nuket tulevat useimmiten ilman mitään sen ihmeempää. Joskus tarjolla on tarvikkeineen myytäviä nukkeja ja sellainen on tietysti hieno tilaisuus ensinukkeaan hankkivalle.

Lähikuva kasvoista. Läheskään aina valmistajan ilmoittamat koot silmien ja peruukin suhteen eivät ole parhaat mahdolliset. Aina myöskään eivät suunnitellut ja ehkä varta vasten hankitut varusteet sovi. BJD-nukkejen kanssa pitää varautua yllätyksiin. Vanha harrastaja on tässä etulyöntiasemassa kun kotiin on kertynyt jo rompetta monessa koossa. Esimerkiksi tässä kävi niin, että nämä periaatteessa ihan oikean kokoiset silmät eivät asetu silmäkuoppiin kauniisti. Mielestäni myös yhtä kokoa pienempi silmämuna voisi muutenkin olla nätimpi siroissa silmänaukoissa.

Nukkupää<3 <3  Niin suloinen! Olen kauan haikaillut suljettusilmäistä hartsinukkea ja nyt Sushuni mukana sain senkin.

Käytännössä yksityishenkilöiden välillä kaupankäynti tapahtuu niin, että maksu lähetetään ensin ja tuote vasta sitten kun maksu näkyy saapuneen. Tämä juuri kysyy luottamusta osapuolten välillä. Satojen eurojen lähettäminen tuiki tuntemattomalle ihmiselle edellyttää, että keskinäinen viestinvaihto toimii ja ostaja voi luottaa siihen, että myyjä toimittaa tavaran sovitusti. Tällaiseen kaupankäyntiin ei kaiken muun stressin lisäksi sovi enää huoli siitä, onko ostettu arvokas aarre aito vaiko ei.

Kokemattomallekin ostajalle tietoa on tarjolla runsain mitoin. Jos sitä ei tahdo tai viitsi etsiä, saa syyttää itseään. Mutta loppuviimein se joka asiasta eniten kärsii on koko harrastajakunta. Siksi jokaisella nukkea ostavalla on vastuu paitsi itsestään ja omista tekemisistään, myös vastuu koko harrastusgenrestä. Meillä Suomessa on turvallista ja mukavaa harrastaa. Pidetään se jatkossakin turvallisena ja mukavana.

Peruukkikokeiluita. Ei ole sanottua että uusi nukke löytäisi heti oman olemuksensa. On ihan tavallista että nukkeen tutustuminen ottaa aikaa ja tutustumiseen pitää ehkä nähdä hiukan vaivaakin. Hartsinukkeen liittyy omistajansa taholta usein vahvoja tunnelatauksia ihan jo siitä maksetun hinnankin vuoksi. Siksi pettymys siitä ettei nukke sitten olekaan oikeanlainen on kirvelevämpi kuin tavallisen hutiostoksen kohdalla. Voi vain kuvitella millainen pettymys on, jos odotettu aarre paljastuukin väärennökseksi jonka kanssa ei ole asiaa miitteihin ja josta ei voi postata kuviakaan oikein mihinkään. Puhumattakaan siitä muusta mielipahasta ja kanssaharrastajien paheksunnasta.

Eikä tämä koske yksin hartsisia vaikka tässä jutussa pääosin niistä puhutaankin. Pullippeja ja Blythejä väärennetään niitäkin. Yhtä tuomittavia ovat Angelgatet, Icet ja muut selvästi pikkumuokatut muottikopiot. Niille myös on tyypillistä että niitä välillä myydään osaamattomille aitoina tai niin, ettei alkuperää korosteta.näille varsin tavallista on, että niitä myydään valmiiksi kustomoituina jolloin alkuperäinen nukke on jo niin kadonnut, ettei ostaja ehkä edes huomaa tulleensa jymäytetyksi. Jos halpiskopiota myydään aidon hinnalla, kyseessä on kuitenkin aina petos eli rikollinen teko.

Petos on myös jättää mainitsematta nuken alkuperä tai kertoa se niin huomaamattomasti, että ostajaehdokas ei sitä ensinäkemältä huomaa. Tämä koskee paitsi nuken kauppoja, myös nuken kuvien esittelyä. Eteenkin Instagramin tyyppiset kunkin omalla vastuulla pyörivät ja niukkatekstiset kuvasivustot ovat otollista maaperää tahallisille harhautuksille. Tarkkuutta tarvitaan jotta ei joutuisi huijatuksi. Suomessa on jo joitain väärennettyjä BJD.itä ja ties miten monta Angelgatea tms. joista omistajat ehkä jossakin vaiheessa haluavat hankkiutua eroon.