perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kesäkuvaryöpsähdys

Tätä kirjoittaessani Pullip Suomen foorumi on ollut nurin jo jokin aikaa. Kaipaan sitä kovasti. Mutta se on myös aasinsilta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nimittäin.... Viime kesänä foorumi oli nurin tosi pitkän aikaa kesken kesäkuvaushaasteen. Kuvasin kuitenkin ahkerasti siinä toivossa että foorumi vielä palautuisi. Mutta kun se palasi, kesä oli jo ohitse eikä haastetta ollut enää mieltä jatkaa. Minulle jäi paljon kuvia joilla en tehnyt mitään. Ne piti siirtää blogiin jotta olisivat tallessa edes jossakin, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Jos nyt lumikinosten keskeltä siirtäisi viimein näkyviin nämä paitsioon jääneet kuvat. Keskellä talvea märkäkin kesä tuntuu kesältä :)
Ainakin luulen ettei mitään näistä kuvista ole vielä nähty. Mutta jos erehdyn niin väliäkö tuolla. Näette kuvat sitten kahteen kertaan.

Bara Froggyn hynttyissä.

Dede ja Deden uusi kroppa. Värimätsi on erittäin hyvä.

Licca-chan ja yksi todella kylmä ja pimeä sadepäivä.

Melodramaattinen Iza. Tästä kivikuvauksesta riittäisi kuvia enemmänkin. Täytyy katsoa inspiroivatko ne joskus myöhemmin?

Edie ja pakollinen jokavuotinen ralliautokuva.

Lenillä on jotenkin häijy ilme. Onneksi norsu näyttää hyväntuuliselta. (miksi minusta tuntuu että tämä kuva on kyllä julkaistu jossakin?)

Jupi keskustelee peilikuvansa kanssa.

Myrtti villiintyneessä puutarhassa. Vielä omaakin puutarhaani villimmässä ja se on jo paljon se!

Maretti ja märkä pioni.

Yks mummo män mustikkaan... Voi kuinka kaipasinkaan tähän asuun nukkekokoisia Crockseja! Ja miksi nukkeni touhuavat kuvissa vain kauhean arkisia juttuja?

Vilperin pionipeti. Tämäkin lienee kuvia jotka tulee otettua vuodesta toiseen.

Satsuma kuvattuna hylätyn ja kasvien täyttämän auton ikkunan lävitse.

Zora tutussa kotiviidakossa.

Saima ja tähdet tähdet.

Huh. Iso urakka. Josko seuraavaksi jotakin ajankohtaisempaa?

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kylmää ja kirkasta

Ensin oli pitkä ja märkä syksy. Sitten märkä ja pimeä alkutalvi. Kun lunta alkoi tulla, sitä satoi holtittomasti ja kun alkoi pakastaa mikään ei riittänyt siinäkään. Lopulta esiin ilmestynyt aurinkokin tuntuu suorastaan vihamielisen kirkkaalta. eihän sen paisteessa osaa kuvata enää ensinkään.

Tuntui turvallisemmalta kuvata hiukan varjossa mihin raaka aurinko ei ylettynyt. Hattara sai alkutalvesta Crobin kimpassa uuden slimmimmän peruukin joka soveltuu mohairia helpommin ulkokuviin ja päähineiden kanssa käytettäväksi.

Lunta on niin paljon, etten pääse nuken kanssa metsään vakiopaikoilleni. Ratsastuskentän reunapusikot ovat palvelleet kuvaustaustoina ennenkin mutta harvoin sinne päästäkseen on tarvinnut näin rämpiä.

Oikeatkin jänikset viihtyvät samoissa puskissa. Mutta niillä on hankeen soveltuvat käpälät. Toisin kuin minulla ja Hattaralla.

Olivatkohan nämä ihan ensimmäiset ulkokuvat Hattaran näistä silmistä? Mitä enemmän niitä katselen, sitä enemmän niistä pidän. Olen ollut hiukan pidättyväinen nykyään niin muodissa oleviin glittersilmiin nukeilla, mutta nykyään oikeastaan pidän niistä. Eteenkin jos hahmo ei muutenkaan ole mikään realistinen.Pitäisi hankkia yhdet kokeeksi myös Solinalle.


Eivätkä elävämmät silmät tekisi pahaa Lenillekään. Kesällä nuo ruskeat toimivat, nyt talven valossa ilmeestä tulee jotenkin kova.

Olen miettinyt Lenin kasvojen maalauttamista uudestaan mutta se on vasta suunnitelman asteella. Volksin stock-meikit ovat aika tylsiä.

Rajallinen määrä poseerauksia. Näitä kuvia ottaessani oli yli 20 astetta pakkasta ja vinyyli jäätyi ihan kovaksi pökkelöksi. Samoin kuvaaja. Oikein suretti etten saanut tuosta untuvaisen pehmeästä hangesta konkreettisempaa kuvaa.
Viime vuonna valitin kun lunta ei ollut, nyt tuntuu että sitä on niin paljon ettei se näytä kuvissa enää uskottavalta. Mitähän seuraavaksi?

tiistai 27. helmikuuta 2018

Blythe Spright Beauty

Tämä viime vuoden nukkehankintani jäi kiireen keskellä kokonaan esittelemättä. Hän on Blythe Spright Beauty, kutsumanimeltään Anemone.

Minulle tuli tarve hankkia jotakin ihan muuta kuin aiemmat Blytheni ja heräsi ajatus hankkia suloisen sijaan todella omituinen Blythe. Spright Beauty sopi tarkoitukseen kuin nenä päähän transparentin ihonsa, vaalean violettien ripsiensä ja niiden ansiosta merkillisen epätodellisen ulkomuotonsa vuoksi. Bonuksena täyttyi haaveeni saada vaaleanpunatukkainen Blythe. Spright Beautyn tukka on pinkin ja keltaisen seos. Lisäksi pidän kovasti sen alienmaisen pöllähtäneestä ilmeestä.

Jo lähtöjään kaksi vetonarua. Toisesta suljetaan silmät, toisesta ne avataan ja vaihdetaan väriä. Varsin haastavaa kuten huomasin. Sotken yhä nuo vetonarut suunnilleen aina.

Spessusilmiä on kahdet. Laventelinväriset katsovat vasempaan.

Shamppanjanväriset katsovat suoraan. Lisäksi normisilmistä on vihreät ja siniset.

Anemone tuli second handina Pohjois-Amerikasta. Olin tuskin päässyt sanomasta että sellainen olisi kiva kun nukke näkyi myynnissä facebookin Blytheryhmässä. Ystävä toimi välittäjänä ja pienen tinkimisen jälkeen nukke saapui ripeästi ja kohtuuhinnalla Suomeen.
Sain mukana kaiken paitsi kengät ja sukat. Alkuperäistä suoraa otsatukkaa on leikattu kaarevaksi edellisen omistajan toimesta ja arvostan tätä muutosta kovasti! Pottakampaus ehkä korosti entisestään nuken pöllähtänyttä ilmettä.

Minun lelut ja puolison lelut. Omani eivät sentään vielä kasva sammalta. Tuo oli hirveän märkä päivä ja yritin löytää kuvauspaikkaa missä nuken kolttu ei heti alkuunsa tuhriintuisi.

 Kasuaalimmassa syysasussa maalla. Anemone nimi tulee valkovuokon latinankielisestä nimestä Anemone Nemorosa.

Olen aika innoissani tuosta silmien sulkemistoiminnosta. Normiblythelläkin saa tietysti silmät kiinni, mutta siinä tarvitaan jotakin temppuja.


Laventelin väriset silmäsirut ovat ihanat. Mutta jostakin syystä kamera ei tartu hiuksien sävyyn joka oikeasti on voimakkaampi. Pitää odottaa kesävaloa.

Kalpeanaama pakkasessa. Transparentti iho korostaa paleltunutta vaikutelmaa. Mutta nyt erottuu hiukan hiusten väriä!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Lumikuvia

Joulupäivänä koimme hämmästyttävän sääilmiön ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa yli kuukauteen. Ei se montaa hetkeä esillä ollut mutta muutaman ulkokuvan ehdin napata.

Paulia on niin suloinen uudessa peruukissaan enkä ole saanut sen ihanaa väriä vielä kertaakaan hyvin näkyviin. Nytkin ainoa kiva kuva oli myssy päässä otettu.

Solina-parkaa kohtasi vielä suurempi epäonni. Tämän yhden ainoan otoksen jälkeen se kaatui naamalleen ja pudotti hankeen suunnilleen kaiken mikä irti lähti. Jouduimme palaamaan suoriltaan sisälle ripsiä, naamaa ja peruukkia kuivattelemaan.

Solinan ulkomuoto häiritsee minua. Se kaipaisi omia vaatteita ja ehkä toisia silmiä.

Nicolaa sen sijaan eivät kelin vaihtelut heiluttele. Eikä sen kanssa tarvitse edes miettiä lookin muutoksia.

Tämän lajin punahilkat saavat kulkea hämärissä metsissä ihan rauhassa.Susihukka saa saappaasta jos yrittää tulla liian lähelle.

Nicolaa oli kiva kuvailla pitkästä aikaa. Se samoin kuin Solinakin ovat selvästi parhaimmillaan ulkona kuvattuina.

Eilisiltana satoi varmaan 30 senttiä lunta. Nyt kaikkia oksia peittää kaunis tykkylumi. Pelkään että alkaa tuulla ja se putoaa ennenkuin ehdin taas kuvaamaan. Onneksi lumisateita on luvattu loppuviikolle lisää.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukalenerin 24. luukku

Suloista ja lämmintä joulua kaikille nukkeystäville ja blogin lukijoille!


 Hattara on odottanut tilaisuutta päästä esittelemään kaikille uutta virginkiller-neulettaan.

 Samassa yhteydessä tulee esiteltyä Hattaran uudet, kalankudun väriset kultahippusilmät.

 Virginkillerin on valmistanut ihana Kesakeru jonka putiikki löytyy muunmuassa Etsystä nimellä KesakeruShop.

 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenterin viimeinen viikko

Voi voi. Niin hyvin alkanut joulukalenterin pito sai kurjan lopun sairastuttuani. Taas kerran. Olen allerginen yhdelle työpisteelleni ja immuunipuolustukseni on aivan romuna. Mutta muutaman kuvan olen saanut otettua.

Ainokainen ulkokuva. Saima taivastelemassa päivää joka piti olla kirkas mutta joka kameran linssin läpi katsottuna on kaikkea muuta. Onneksi sentään saatiin valkea joulu!

Tulehdussairauksien polttoaine on sokeri, joten odotettavissa ei ole mitään ihmeparantumisia ennenkuin kaikki joulumakeiset on hoideltu.

Tuli meille yksi joulunukkekin! Vaihtokaupoilla meille päätynyt Muppet Shown Skandinaavinen Kokki on ihan mahtava tyyppi!

Eikö se pitäisi paketoida odottamaan jouluaattoa Hednar?

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenterin luukut 13 ja 14

Eilen oli Lucian päivä mutta kiireet veivät mahdollisuuden kuvata. Siksi saatte epäurheilijamaisesti kuvan joka on otettu viime viikonloppuna. Juuri ennen lumimyrskyä.


Tänään otin sitten kuvan Yukista joka on odotellut vuoroaan niin kärsivällisesti. Symmetria säilyy kun talouden molemmat Dollfie Dreamit pääsevät samaan postaukseen :)